Joka päivä on pitänyt jo kirjoittaa uutta tekstiä, mutta on ollut niin kauhean väsynyt että en ole jaksanut hampaita harjata tai suihkussa käydä. Kaikki vaatii kauheata ponnistelua.

En tiedä onko kysy kivuista, vai pahenevasta masennuksesta. Mullaha kun löydettiin kaularangasta kaks pullistumaa, joka voi siis tietty sitten säteillä käsiin niin paljon että voima heikkenee.

Mutta vidoin ja viimein mulla oli nyt se käynti kipupolilla, jännitti aivan sairaasti, odotuksia kun kuitenkin oli aika paljon. Aikaahan siel meni siis 3h, ja olin ihan poikki. Äiti oli onneksi mukana, Lääkärikin osoittautui tosi mukavaksi, ja tunsi täysin ymmärtävän kipuani. Ja et nyt siihen keskitytään. Aluksi nyt ruvetaan vähentelee hitaasti lääkityksiä, käyn sielä fysioterapiassa miettmässä liikuntajuttuja ja psykologin luona juttelemassa kivun kanssa jaksamisesta. Jännittää nyt sikana kun reagoin vahvasti lääke muutoksiin että miten tuun kestämään nuo muutokset. Hetki kerrallaan. Koulukin nyt jätettiin ainakin huhtikuuhun asti pois laskuista.

Toivon että jotain apua saan. Ja että läheiset samaiten. Koska mun olo vaikuttaa niin paljon myös mm.pajon äidin oloon.

Viikonloppuna oli kuitenkin äidin synttärit ja näin sukulaisii. Ja tänään olin viel äidin ja siskon tytön kanssa uimassa. Ja jopa jaksoin tehdä pienen kävelyn.

Nyt ois sitten dosettien jako =/