Heippa.

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi tehtyä tämän blogin. Olen pitkään jo miettinyt että haluaisin mutta jäänyt aina siihen vaan että haluaisin ja ollut liian vaikeaa ettii miten nämä tehdään jne.

Kerron nyt eka hieman kuka täällä kirjotusten takana sitten on, Olen 31.v nainen ja asun helsingissä.Elämä ei ole mennyt niin kun mä odotin. Ajattelin että mulla ois tässä iässä jossa useampi lapsi ja mies.Haaveilin myös omakotitalosta ja omasta yrityksestä. Mutta nyt kun ajattelee ei sillä talolla niin väliä ole, eikä sillä yrityksellä, ammatilla tai koulutuksella, eikä nyt niin siitä miehestäkää =) Mut ne lapset =)

Mä aloitin painaa jo 15v kunnolla duunia, sukulaiset kehui kekkereilä kuina jaksan ja äiti taas jopa yritti rauhotella tahtia.Olin reilusti alipainoinen ja urheilin hulluna. Vauhti oli siis kova.

Oon aina ollut läheinen mun oman perheen kanssa.

Muutin 20v omaan kotiin.

Silloin mulla oikeastaan alkoikin kaikenlainen kipuilu, pääosin vas.olkapääs... 24v  se sitten vihdoin operoitiin ja sit kaikki alkoikin, leikkaus oli isompi kun luultiin, lääkkeita alkoi palamaan, vuosi tuosta leikattiin oikeakin olkapää.

Paino nousi ja nousi, ja selkä rupes oireilemaan, rupes oleepaljon sairaslomia töistä useita viikkoja kerrallaan, kipu oli kauheaa ja päivät täyttyi tutkimuksista, fysioterapioista, ammatinvaihtoon perehtyvien ihmisten tapaamisista jne, 2010 minulla todettiin fibromyalgia joka selitti kipuilua ja uupumusta osittain,nyt 2015 maaliskuussa leikattiin iso prolapsi selästä jonka paraneminen ei ole mennyt hyvin, on jäänyt hermovauriota ja kovaa kipua kuitenkin päälle. Jokainen päivä on taistelua. Isot määrät lääkkeitä. Muutamaan vuoteen en ole töitä tehnyt. Lähin vakuutusyhtiön tukemana opintovapaalle opiskelemaan mutta sekin keskeytyi.Nyt minua tutkitaan neurologian puolella ja Huomenna alkaa matka kipupolin kanssa. Minulla on aivan ihana perhe, äiti on tuki turvani ja sisarusten lapset iso voimani. Minulla on muutama läheinen ystävä jonka seurassa nautin olevani ja voin olla oma itseni. Ja heidän lapsista on tullut minulle myös läheisiä. silti blogissani tulen varmasti miettimään näitä asioita mimmoista voi olla sairaan läheinen?