no nyt on kulunu ikuisuus viimeisestä kirjoituksesta.

Monta kertaaa ajatellut että nyt kirjoitan, mutta on kone pelleilyt, tai netflixistä hyvä sarja kesken tai yksinkertaisesti liian väsy.

On tapahtanut aika paljon kaikenlaista, ehkä ekana tulee kuitenkin mieleen kun sisko järkäs ihan super yllätyksen. Luulin et siskon tytttö on tulossa mun luo yöksi, mutta sisko veikin mut porvooseen Antti tuiskun keikalle, kun en ollut kesällä päässyt. Siellä oli myös Sanni ja Popeda. En osannu yhtään arvata. Olin niin onnellinen.

On ollut aika kovia särkyjä ja pelkoja ku tilanne ei muuta. Ilmarisesta olen ootellut koko kesän kuntoutusraha päätöstä mut ei ole vieläkään tullut ja nyt kyllä jännittää. Yksi hylky kelasta jo tuli, kun hain kuntoutusta yksityiselle  fysioterapeutille tuttuun paikkaan. Siellä olisi hoito niin intensiivisempää ku mitä kaupungilla on aikaa.

nyt minulla ei ole työpaikkaa, ja lisäksi koulukin jouduttiin lopettamaan. Ei myönnetty enää keskeytystä. Ainaha voi kyllä hakea uudestaan. Ja sanottiikin ettävarmasti pääsen. Toisaalta voin nyt keskittyä siihen että olen sairas ja kuntoutumiseen. Mutta ikinä ei ole ollut tälläistä tilannetta. ahdistaaa.

Mutta keskityn nyt myös sit tätinä olemiseen. Viime viikon olin kaverilla rovaniemellä kyläilemässä ja auttamassa pojan hoidossa. Viihdyn siellä kyllä aina hyvin. Sitten kun pe tulin kotiin niin olin veljen ja sen lasten kaa lintsillä lauantaina. veli ja sen poika oli sit yökylässä mun luona ja nyt tulee huomenna siskon tyttö yöksi. nyt pitäisi siis ihan oikeasti tulla =)

eli rooli kuin rooli, kuhan on rooli